Elämä Suomessa

Kaupungit

theme icon

Muistilista vanhemmille

Isyyden tunnustaminen

Jos lapsen äiti ja isä eivät ole naimisissa, isyys täytyy tunnustaa. Jos isyyttä ei tunnusteta, lapsi on virallisesti isätön ja äiti vastaa yksinään lapsen elatuksesta ja hoidosta, vaikka asuisitte yhdessä. Isyyden voi tunnustaa jo raskauden aikana äitiysneuvolassa. Kun lapsi on syntynyt, isyyden voi tunnustaa oman kunnan lastenvalvojan luona. Isyyden tunnustamisen vahvistaa maistraatti.

Lue aiheesta lisää Infopankin Lapsi avoliitossa –sivulta.

Lapsen kansalaisuus

Lapsi saa syntyessään Suomen kansalaisuuden, jos

  • lapsen äiti on Suomen kansalainen
  • lapsen isä on Suomen kansalainen ja vanhemmat ovat avioliitossa
  • lapsen isä on Suomen kansalainen, lapsi syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella ja miehen isyys vahvistetaan
  • lapsen isä on kuollut ennen lapsen syntymää, mutta oli kuollessaan Suomen kansalainen ja avioliitossa lapsen äidin kanssa tai
  • lapsen isä on kuollut ennen lapsen syntymää, lapsi syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella ja miehen isyys vahvistetaan.

Lapsi saa syntyessään Suomen kansalaisuuden myös silloin, jos hän syntyy Suomessa eikä saa vanhemmiltaan minkään muun valtion kansalaisuutta.

Lapsen kansalaisuus merkitään väestötietojärjestelmään. Kun lapsi syntyy Suomessa ja saa vanhemmiltaan jonkun muun maan kuin Suomen kansalaisuuden, lapsen huoltajien täytyy ilmoittaa maistraatille, mikä on lapsen kansalaisuus.

Lapsen ulkomaan kansalaisuudesta on aina esitettävä luotettava selvitys maistraatille. Yleensä passi tai kansalaistamispäätös riittää. Maistraatti voi myös pyytää Maahanmuuttovirastoa määrittämään lapsen kansalaisuuden. Tietyissä tapauksissa maistraatilla on myös velvollisuus tiedustella lapsen kansalaisuusasemaa.

Jos Suomen kansalaiselle syntyy lapsi ulkomailla, on lapsen huoltajien itse ilmoitettava syntymästä ja muun muassa lapsen kansalaisuudesta tai kansalaisuuksista maistraatille.

Lue lisää Suomen kansalaisuudesta Infopankin sivulta Suomen kansalaisuus.

linkkiMaahanmuuttovirasto:
Suomen kansalaisuus suomalaisen miehen lapsellesuomi | ruotsi | englanti

linkkiMaistraatti:
Maistraattien yhteystiedotsuomi | ruotsi | englanti

linkkiMaahanmuuttovirasto:
Suomen kansalaisuuden hakeminensuomi | ruotsi | englanti

Lapsen monikansalaisuus

Lapsella voi olla samanaikaisesti Suomen ja jonkun toisen maan kansalaisuus. Tämä riippuu siitä, hyväksyykö toinen maa monikansalaisuuden. Kysy asiasta oman maasi edustustosta.

Monikansalaisuudesta voi olla hyötyä, mutta myös haittaa. Kannattaa esimerkiksi varmistaa joutuuko asevelvollisuuden suorittamaan useammassa kansalaisuusvaltiossa vai riittääkö todistus yhdessä maassa suoritetusta asevelvollisuudesta. Monikansalaisuudesta voi olla hyötyä esimerkiksi muutossa maasta toiseen tai työnhaussa.

Maahanmuuttovirasto neuvoo kansalaisuuteen liittyvissä kysymyksissä:

  • Puhelin 0295 419 626 tiistai, keskiviikko ja torstai klo 10.00–11.00

Lue lisää Infopankin sivuilta Suomen kansalaisuus.

Lapsen tiedot väestörekisterissä

Kun lapsi syntyy Suomessa, tieto syntymästä menee sairaalasta suoraan väestörekisteriin ja sieltä Kelaan. Lapsi saa henkilötunnuksen sekä nimen antamisen jälkeen Kela-kortin eli sairausvakuutuskortin, jos lapsi kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Kortti lähetetään kotiin.

Kun lapsi on syntynyt, vanhempien täytyy huolehtia siitä, että lapsen nimi ja lapsen kieli ilmoitetaan väestörekisterikeskukseen.

Lapselle merkitään väestörekisteriin kotikunnaksi äidin kotikunta. Jos äidillä ei ole kotikuntaa Suomessa kun lapsi syntyy, lapselle merkitään syntymäkotikunnaksi ulkomaat.

Lapsen nimi

Kun lapsi on syntynyt, vanhempien täytyy ilmoittaa lapsen nimet äidin kotikunnan maistraatille kahden kuukauden sisällä syntymästä. Ilmoitus tehdään lomakkeella, jonka maistraatti lähettää perheelle kotiin. Jos vanhemmat ovat eronneet, lapsen huoltaja päättää nimestä.

Jos lapsesta tulee evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkon jäsen, nimi ilmoitetaan papille, joka toimittaa kastetilaisuuden.

Maistraatti tai kirkko toimittaa lapsen tiedot Suomen väestötietojärjestelmään.

Kun lapsen kotipaikka on Suomessa, lapsen nimi määräytyy Suomen lain mukaan. Nimilaissa on säädetty, että jokaisella, jolla on kotipaikka Suomessa, pitää olla sukunimi ja yksi tai useampia etunimiä.

Etunimi

Lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi. Etunimiä saa antaa enintään kolme. Niiden täytyy olla Suomen nimilain mukaisia, esimerkiksi sisaruksille ei saa antaa ensimmäiseksi nimeksi samaa nimeä.

Sukunimi

Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä. Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapselle voidaan antaa joko äidin tai isän sukunimi. Alaikäisillä sisaruksilla on oltava sama sukunimi.

Lapsi ei voi saada isän sukunimeä, jos vanhemmat eivät ole avioliitossa, eikä isyyttä ei ole vahvistettu. Jos lapselle on annettu nimi ennen kuin isyys on vahvistettu, sukunimi voidaan muuttaa isän sukunimeksi vahvistamisen jälkeen.

Jos vanhemmat eivät tee ilmoitusta lapsen sukunimestä, lapsi saa äidin sukunimen.

Jos lapsen huoltaja (äiti tai isä) menee uudestaan naimisiin ja ottaa puolisonsa sukunimen, lapsen sukunimi voidaan muuttaa samaksi huoltajan kanssa.

Yli 12-vuotiaan lapsen etu- tai sukunimeä ei voida muuttaa ilman hänen suostumustaan.

linkkiOikeusministeriö:
Puolison sukunimi ja lapsen sukunimi -esitesuomi | ruotsi

linkkiFinlex:
Nimilakisuomi | ruotsi

Lapsen kieli

Samalla kun vanhemmat ilmoittavat syntyneen lapsen nimen väestörekisterikeskukseen, he ilmoittavat lapsen äidinkielen. Äidinkieleksi voi valita vain yhden kielen. Se on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Kielen voi kuitenkin muuttaa myöhemmin.

Kielen rekisteröiminen on tärkeää, koska sen perusteella suunnitellaan sopivia palveluita erikielisille. Rekisteröidyllä äidinkielellä on merkitystä esimerkiksi silloin kun haetaan oikeutta oman äidinkielen opetukseen koulussa. Esimerkiksi jos suomalais-venäläisen perheen lapselle on merkitty äidinkieleksi suomi, kunnan ei tarvitse järjestää hänelle ”oman äidinkielen opetusta” venäjän kielessä. Jos lapsen äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, hän voi myös saada vapautuksen toisen kotimaisen kielen pakollisista kursseista.

linkkiOpetushallitus:
Oma kieli - oma mielisuomi | englanti | venäjä | viro | somali | kiina | persia | arabia | kurdi | albania | saksa | burma | bosnia

Lapsen uskonto

Lapsen uskonto on perheen sisäinen asia. Vanhemmat päättävät mihin uskontokuntaan lapsi kuuluu. Jos vanhemmat eivät pääse asiasta sopimukseen, äiti voi yksin päättää alle 1-vuotiaan uskonnosta.

Suomen lain mukaan vanhemmat eivät voi liittää yli 12-vuotiasta lasta uskontokuntaan ilman hänen suostumustaan. Myös uskontokunnasta eroamiseen tarvitaan yli 12-vuotiaan lapsen lupa.

Vapaa-ajattelijain liiton Uskonnonvapaus.fi -sivulla kerrotaan lasten ja nuorten uskonnonvapaudesta.

Lue lisää uskonnoista Suomessa Infopankin sivulta Uskonto.

Lue uskonnon opetuksesta koulussa Infopankin sivulta Perusopetus.

linkkiVapaa-ajattelijain liitto ry:
Lasten ja nuorten uskonnonvapaussuomi